Sielläkin on joulu

Joka vuosi tulee joko kokonaan uusia joululauluja tai ainakin uusia versioita vanhoista kappaleista. Tänä vuonna Jarkko Ahola yllätti, mutta eniten olen nyt ihastunut Samuli Edelmannin Sielläkin on joulu -kappaleeseen. Se muistuttaa minua tänä vuonna poismenneistä kissoistamme:

Minulla on meidän poismenneitä viiksikkäitä ikävä vähän joka hetki, mutta tiedän, että heillä on hyvä siellä jossain.. <3 

Onneksi minulla on nuo toiset viiksikkäät. Ilman heitä ei joulu olisi tullut tänä vuonna.

Rakkaudentäyteistä joulunaikaa kaikille! 

Missä joulu vietetään?

Viimevuosina meille ei ole enää ollut niin selvää, että missä joulua vietetään. Muutamia vuosia takaperin oli itsestään selvää, että jouluna mennään Säkylään kummitädin luo, mutta enää ei. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että isovanhempani - tarkemmin sanottuna pappani - alkaa olla sen verran vanha, että monenlaiset vaivat ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää. Jos hän on kunnossa, hän lähtee mielellään Säkylään joulua viettämään, mutta jos kunto on toinen, muuttuvat joulunviettosuunnitelmat. 

Viimejoulu ei ollut oikeastaan joulu. Pappa vietti sen sairaalassa emmekä me muut oikein tienneet missä olisimme ja miten päin. Joulu ei tuntunut joululta kun yksi tärkeistä ihmisistä makasi kipeänä sairaalassa. Edellisjoulu (2011) sen sijaan vietettiin kivasti yhdessä mutta sitten taas sitä edeltävänä jouluna (2010) mamma ja pappa viettivät joulun erillään meistä pappan juuri saatua sydämentahdistimen ja happimaskin. 

Nykyjoulut eivät siis enää ole kovin varmoja ja siksi en uskalla spekuloida. En ole kaupunkijoulujen suuri ystävä, mutta jos se, että saamme kaikki olla yhdessä, vaatii joulun viettoa kaupungissa, en pane pahakseni. Eniten kuitenkin toivon, että tänä talvena pappa pysyy terveenä ja saamme viime joulua iloisemman joulun - tapahtuipa se sitten missä tahansa. 

Tässä vielä muutama kuva menneistä jouluista:

Kun joulu pääsi yllättämään...

Olen ollut kesäfiiliksissä siitä lähtien kun jäin lomalle enkä ole muistellut saatikka edes vahingossa muistanut sellaista asiaa kuin talvi ja sen mukanaan tuomaa joulua. Sitten kipusin mökin vintille aikeenani tutkia mitä se on syönyt sisäänsä. Ja mitä sieltä löytyikään? Valtava pahvilaatikollinen joulukoristeita; omppuja, enkeleitä, valoja, köynnöksiä.. mitä ikinä voi kuvitellakaan. 

Siinä sitä sitten oltiin - vintin lattialla haaveilemassa joulusta. Ei kuitenkaan mistä tahansa joulusta, vaan joulusta mökillä. Mökillä joulu on vietetty viimeksi kun minä olin vielä lapsi. Ja kun niitä kuvia katselee, tulee ihanan lämmin olo ja kaipuu niihin vuosiin. Kumpa joskus  vielä viettäisimme joulun mökillä. 

Ymmärrän kyllä miksi ei, sillä pappani on yli 80 eikä pääse rollaattorin kanssa lumessa (jos sitä on) kulkemaan. Lisäksi siellä on tähän asti ollut pelkkä ulkovessa, jonne vanhuksia ei keskellä talvea ole kiva laittaa kykkimään. Tänä vuonna asiaan on tullut kuitenkin muutos, sillä hankimme kuivakäymälän sisälle. Herättelen siis toiveita, että joulu voitaisiin viettää mökillä. 

Aikani koristeita ihailtuani, kääräisin ne visusti takaisin laatikkoon. Sen jälkeen on aina iltaisin mieleeni hiipinyt talvi ja joulu - varsinkin näillä helteillä sitä vimmatulla tavalla toivoo, että taivaalta sataisin hetken aikaa ihanan vilvoittavaa lunta (:

Aloin jopa virkata Seitsemän veljestä -langasta torkkupeittoa uudelle sohvallemme - ihan vain sitä varten, että se on sitten valmis kun syksy saapuu (: 

Hyvää kesää ja vilvoitelkaa talvisilla ajatuksilla. Lopussa on muutama kuva minun lapsuuteni mökkijouluista. Kuvat ovat väliltä 1993-1996.