torstai 8. marraskuuta 2012

Tarroilla koristelua

Meillä on kotona ihan mielettömät määrät erilaisia lasisia kippoja ja kuppeja, pulloja ja muita - mutta siis lasisia. Lasi on kaunista, mutta näin joulun alla tarroilla on helppo lähteä koristelemaan ilman, että jäävät välttämättä pysyviksi. 

Meillä on kaksi karahvia, jotka eivät ole itsessään lainkaan koristeellisia. Tuunauksen jälkeen toinen niistä näyttää tältä:


Pahoittelut myös Risto-Matti Ratialle, jonka malja oli niin tylsä, että päätin sitäkin tuunata vähän jouluisempaan ulkoasuun:


Tarroilla koristelu on helppoa eivätkä nämä ääriviivtarrat kovin kalliitakaan ole. Lisäksi ne lähtee jälkiä jättämättä irti eli eivät tosiaan ole ikuisia. Jatkuvasti pestäviä astioita ei kannata näillä tarroilla koristella - eivät tietenkään kestä vettä kuten  kaikki tietävät. 


Joulu musiikkina

Kirjoittaminen on pariksi päiväksi jäänyt yhtäkkiä sattuneiden tapahtumien myötä, joita olen mielessäni pyöritellyt. Auto hajosi, mikä ei ole järin kiva juttu talven alla. Rahaa siihen lotjaan on mennyt enemmän kuin liikaa ja siltikään se ei suostu toimimaan - sitä vastoin aina vain huonommin mitä enemmän siihen ostaa uusia osia. No, olen nyt kuitenkin päättänyt, ettei se enää pilaa jouluun virittyviä ajatuksiani. Olkoon rikki!

Tämän kirjoituksen tarkoitus on esitellä niitä joulukappaleita, jotka ovat minulle kaikkein rakkaimpia. Esittäjällä on minulle hirveästi merkitystä. Klikkaa otsikkoa niin voit kuunnella kappaletta YouTubessa.

Tämä on ehdottomia suosikkeja - todella upea teos jonka vertaista nykypäivänä ei ole ilmestynyt. En pidä tästä oikeastaan kenenkään muun kuin Veskun laulamana - varsinkaan naisen laulama tämä ei toimi. 

Myös Veskun Tonttu on oma suosikkini. Kappaleesta tekee hyvän ensinnäkin sen mahtava pituus, jonka lisäksi tarina jota siinä kerrotaan, on varsin tunnelmallinen ja sen voi hyvin kuvitella koko ajan mielessään. Tätä en ole tainnut kuullakaan kenenkään muun esittämänä, enkä kyllä haluakaan. Ellei kyse ole Marco Hietalasta, joka seuraavaksi pääsee valokeilaan...

Varpunen Jouluaamuna on takuuvarma kyyneleen tirautuslaulu. Se on todella - todella kaunis ja siinä kuvastuu todella upeasti suomalainen joulu - kuten myös kahdesta edellisestä kappaleestakin. Olen kerran esittänyt ko. teoksen - muistaakseni lukion joulukirkossa ja vaati kyllä työtä, että pystyin kappaleen laulamaan ilman kyyneliä. Tarja Turusen versio tästä on hyvä - samoin perinteinen Tapani Kansan. Mikään ei kuitenkaan voita Marco Hietalan versiota - hän kun on muutenkin suosikkiääniäni. 


Tarja Turusen joulu-cd on todella upea teos - upeimpia ellei jopa upein. Sen ehdottomaksi helmeksi nousee tämä vartavasten Tarjalle tehty kappale, jossa on todellista jylhyyttä, kauneutta ja voimaa - sellaista tunnetta. joka jouluna jyllää. 


Ehkä uusimpia joululauluja, joita olen kuullut. Kamalan surullinehan tämä kappale minusta on kun rivien väliin tunkeutuu. Silti jotenkin hyvin aito ja joulumaisen "surumielinen". Samalla tässä on iloa ja onnea - sitä onnen tunnetta, joita jotkut pääsevät kokemaan vain jouluisin. Itken lähes aina kun kuulen tämän kappaleen - tosin ei niin taidan tehdän kaikkien edellämainittujenkin kohdalla....


Sylvian Joululaulun voisi sinänsä kokea jotenkin kaukaiseksi joululauluksi, mutta minulle se edustaa erityisesti suomalaisuutta ja suomalaista joulua - kyllähän sitä kappaleessa vähän "haikaillaan". Tapio Rautavaara on itselleni erityisen tärkeä ja minusta tässä hieman vanhuuttaan rätisevässä versiossa on juuri sitä tunnetta, jota joululaululta kaipaan. 


En erityisemmin ole ulkomaisten joululaulujen ystävä - ihan siitäkin syystä, että ne ovat makuuni liian "iloisia", rallatuksia. Tämä Enyan kappale on tosin hauska ja melko kaunis. Se ei toitota amerikkalaisia jouluklisheitä eikä renkuta samaa lausetta peräjälkeen. 


Tässä nyt ne suurimmat suosikit - tai ainakin ne jotka satuin saamaan päähäni. Joululaulujen kuuntelemista en ole vielä aloittanut - silloin tällöin kuuntelen jonkun, mutta sellainen tauottomampi pyöritys alkaa vasta Turkin matkan jälkeen marraskuun lopulla. 

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pieniä kotitekoisia herkkuja lahjaksi


Itse tehdyt karkit ja muut pienet syötävät ovat tainneet säilyttää suosionsa melko kauan. Toki taisi olla vuosia, jolloin ne eivät olleet aivan niin "pop" kuin mitä ne viimejouluina ovat olleet. Itse ainakin tykkään saada ja antaa jotain itse tehtyä syötävää. Siksipä pieni postaus aiheesta. 

1. Edellisjouluna tein lahjaksi ison satsin suklaassa dipattuja aprikooseja ja pakkasin ne kauniisiin lasipurkkeihin. Ne olivat hyviä ja todella helppoja toteuttaa. Dippaamiseenhan voi käyttää mitä suklaata ikinä mieliikään ja voihan aprikoositkin vaihtaa johonkin muuhun kuivattuun tuotteeseen. 


2. Perustryffelit ovat myös helppo tehdä. Kaikki eivät toki tryffeleistä tykkää, mutta itse henkilökohtaisesti jopa nämä itsetehdyt maistuvat. Lisäksi  ne ovat kauniin näköisiä jo itsessään saatikka sitten kun ne asettelee esim. kauniine karkkivuokineen nättiin jouluiseen rasiaan. Ohjeen näihin tryffeleihin löydät TÄÄLTÄ


3. Kirsikkatryffelit valmistuvat periaatteessa aivan samalla tavalla kuin tavallisetkin, mutta niihin laitetaan lisäksi kirsikkalikööriä. Näitä en ole itse kokeillut, mutta koska kaapista löytyy kirsikkalikööriä, voisin tänä vuonna laittaa lahjapakettiin juurikin näitä herkullisen näköisiä palleroita. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.

4. Marmeladinamien ohje vaikuttaa todella herkulliselta eikä sekään tunnu osaamista liikaa vaativan. Myös näitä voisi kokeilla - kunhan löydän agar-hiutaleet. En ole moisista ikinä kuullutkaan. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.


5. Karpalo-valkosuklaafudgesta saa varmasti hieman erilaisemman joululahjan, sillä karpaloa ei vielä tähän mennessä ole ainakaan kaupan makeisissa näkynyt. Tätä voisin ehkä oman suvun joulupöytään viedä. Ohje löytyy TÄÄLTÄ


Muun muassa tällaisia ihanuuksia löysin Kotilieden jouluarkistoista - toki on olemassa vielä paljon paljon muita herkkuja, mutta nämä olivat kaikki sellaisia, joita itse aion kokeilla. Toivottavasti joku muukin saa näistä inspiraatiota! 

lauantai 3. marraskuuta 2012

Vanilja-omenalehdykät



Minulle oli jäänyt jääkaappiin vaniljarahkavalmistetta ja yritin kovasti keksiä siitä jotain hyvää. Pakastimesta löysin torttutaikinaa ja siitä se ajatus sitten lähti. (mainokset kummittelevat mielessä)


Leikkasin jokaisen torttutaikinalevyn levyn puoliksi ja tein joka neliön reunoihin viillot. Sitten levitin keskelle rahkavalmistetta ja viipaloidut omenan palat. Lopuksi ripottelin päälle kanelia. 

Tuli kyllä kieltämättä hyviä! Nämä ovat ihan hyvä vaihtoehto perinteisten tähtitorttujen rinnalle. 

perjantai 2. marraskuuta 2012

Käpykranssin lopullinen ulkoasu

Huomasin juuri, etten ole muistanut laittaa kuvaa keskiviikkona viimeistelemästäni käpykranssista. 


Täytyy sanoa, että kranssien tekeminen on hauskaa ja melkoisen helppoa. Äiti minulta tilaisi jo samanlaisia käpykransseja joten joku päivä täytyy panna talkoot pystyyn - kävin ihan sitä varten ostamassa kaksi pakkausta kuumaliimaakin lisää. Sitä minä nimittäin nöihin kransseihin sain kulumaan. Tämän ensimmäisen kranssin ulkomuoto on melkoisen hillitty, hopeaa ja harmaata. Kenties seuraavasta tulee jouluisemman punainen.