Tässä taitaa nyt olla se rakkain joululauluni ja sen ehdoton esittäjä. Tämä kappale ei säästele minua kyyneliltä eikä se koskaan käy kuluneeksi tai unohda sanomaansa. Tämä kappale muistuttaa minun niistä, jotka ovat jo luotamme poistuneet. Se muistuttaa myös siitä, että vaikka elämä toisinaan jättää, se myös jatkuu kaikesta huolimatta ja parhaita ovat muistot.
Olen myös kerran elämässäni päässyt laulamaan tämän hieman suuremmalle yleisölle kun lukiossa joulukirkossa tulin musiikinopettajan toimesta valituksi tälle suurenomaoiselle teokselle esittäjäksi. Eniten minua jännitti se, pysynkö laulaamaan itkuun purskahtamatta, mutta tositilanteessa ei juuri ajatuksille jäänyt sijaa ja esitys sujui hyvin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattelitko jotain? Ole kiltti ja kirjoita se sanoiksi (: