Viimeyönä minä todistin ensimmäiset kunnon yöpakkaset, sillä aamulla kun heräsimme mieheni äidin mökiltä niin terassilta roikkui kolme pientä jääpuikkoa. Hui, miten ihanaa kun syksy esiintyy tänä vuonna näinkin kuulaana. Viimevuonna syksy tuntui hujahtava ohi ennen kuin ehti alkaakaan.
Lähdettiin mökille oikeastaan siitä syystä, että Juksu pääsisi ulos ja tietysti puolessa välissä mökkimatkaa tajuttiin että unohdettiin valjaat kotiin. No, pakkohan se oli sitten varioida paikan päällä käytettävissä olevista materiaaleista ulkoiluttamiseen sopivat varusteet. Loppuviimein olen hyvinkin ylpeä siitä, mihin päädyin :D
Kiedoin sienestyshuivin Juksun vyötärön ja kaulan ympärille ja siihen kiinnitin vanhan laukun olkaimen. Oikein toimiva ratkaisu ja herra tuntui olevan tästä variaatiosta jopa enemmän mielissään kuin niistä oikeista valjaista, jotka kotiin unohtuivat.
Oli ihanaa viettää yö mökillä. Illalla käytiin saunassa ja siemailttin glögiä mökin tunnelmallisessa hämäyydessä. Oli ihanan levollinen ja rauhallinen mieli - täysin erilainen kuin kaupungissa. Kaupungissa kiire ja murheet pomppaavat helposti mieleen toisin kuin mökillä. (:
Odotan marraskuun vapaata viikkoa, jolloin minä ja Juksu pakenemme oman mökin rakkaisiin maisemiin ja nautimme olostamme täysin siemauksin! (:
Aivan täydelliset valjaat! Huivi on varmasti mukavampi materiaali turkilla kuin ohuen littana valjasnauha, joka tahtoo ujuttautua väkisinkin karvojen väliin ja kääntää niitä vastakarvaan varsinkin lyhytkarvaisilla kattimuksilla. Ja mikä tärkeintä: valjaat olivan Juksun mieleen. :)
VastaaPoistaJa mökkiviikonloppukin kuulostaa aivan mahtavalta luksukselta: rauhaa, hämyä, hiljaisuutta, ja kaiken kruunaavana nuo syksyn ensimmäiset jääpuikot! Nyt tuli itsellekin kauhea kaipuu kauas kaupungin kiireestä ja hälinästä...