keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lapsuuteni joulut

Kaiken koulukiireen ja matkakuumeen (postaus myöhemmin) keskellä tulin muistelleeksi omia lapsuuden jouluja. Monien blogeista olen lukenut ihania lapsuuden joulukertomuksia ja kannan nyt itsekin korteni tähän kekoon. 

Muistan lapsuuteni joulut hyvin valkeina enkä varmaan väärässä olekaan jos väitän lumen tuohon aikaan olleen paljon itsestään selvempi asia kuin nykyään. Lumi oli omassa lapsuuteni joulussa hyvinkin tärkeä elementti, sillä joulua vietettiin useimmiten mökillä, jossa lumiukon rakentaminen ja mäen laskeminen olivat jouluaattopäivän parasta hupia. Tuohon aikaan toinen serkkuni oli vielä sen verran lapsi itsekin, että sain apua lumiukon rakentamiseen ja kaverin liukumäkeen.


Olin vielä alle puoli vuotias, kun vietin ensimmäistä jouluani. Siitä luonnollisesti ei ole muistikuvia, mutta yhden kuvan löysin, jossa olen niin pieni, että seisominen onnistuu vain seinään nojaten.


Jouluja tosiaan vietettiin usein mökin ihanassa tunnelmassa ja ensimmäisinä vuosinani myös isä oli mukana joulunvietossa. Mökillä ihaninta oli tietenkin se, että se on täysin korvessa kaikesta hälinästä. Lunta oli paljon ja ulos sai laitella mielin määrin lyhtyjä, kynttilöitä ja muita valoja. Tilaa oli paljon kahdeksalle ihmiselle. Haaveilen edelleen, että jonkun joulun viettäisimme taas mökillä. Toki sitä vaikeuttaa se, että isovanhempani alkavat olla melko iäkkäitä ja ulkovessassa käyminen kylmään ja lumiseen aikaan on hankalaa rollaattorin avulla. Lisäksi jouluruokien valmistu pitäisi suorittaa suurimmalti kotona, sillä hella- ja uunitilaa mökillä on melko niukasti. Saa sitä kuitenkin haaveilla. 


Jouluja olemme viettäneet myös kummitätini luona Huovinrinteellä. Kaupungissa olemme pari kertaa viettäneet joulua, kerran kaiketi isovanhempien luona ja kerran äidin luona - lapsuuden kodissani. Rakkaita jouluja kaikki, mutta kaupunkijoulua en erityisemmin toivo joutuvani viettämään - kerrostloasunnoissa kun meteli joulun aikaan on erityinen ja puutalon tunnelma puuttuu. Nykyään vietämmekin kummitätini omakotitalossa, jossa sitä kaipaamaani tunnelmaa riittää. Kyselen joka vuosi, että pidetäänhän joulu taas siellä. 

Omaan lapsuuden jouluuni kuuluivat vahvasti tontut ja pienet yllätykset, joita äiti piilotteli hauskaan joulukalenteriin. Tätä joulukalenteria olen käyttänyt monet monet vuodet ja vieläkin toivoisin, että joku sen täyttäisi. No, ehkä sitten joskus omille lapsille sen täytän. 


Marras-joulukuun vaihteessa kotiin hiippailevat tontut. Niitä vilisteli pitkin seiniä kaunniden porsaiden rinnalla, ne istuivat sohvan kulmalla, kirjahyllyllä, kukkapurkissa ja ties missä. Olen perinyt tontturakkauden äidiltäni. Ei ole joulua ilman tonttuja. 


Näitä tonttuja meillä on neljä. Kaksi niistä toi joka pikkujoulu minulle pienen lahjan. Aamulla ne istuivat kuvan tavalla lattialla sänkyni vieressä mukanaan mukava pieni paketti. Nyt kaksi näistä tontuista muuttivat minun ja mieheni luokse. Kuten sanoin - ei ole joulu ilman tonttuja... varsinkaan näitä tonttuja.

Joulun alla perinteisiin kuului (ja kuuluu edelleen) pipareiden leivonta. Äiti teki valmiiksi omasta reseptistä ison ison piparkakkutaikinan ja siitä sitten leivottiin kaikki ihanat peltipurkit ja piparipossut täyteen herkullisia piparkakkuja. Lempimuottejani olivat sydän, possu, kuusi, siili, tähti ja ukko sekä akka. 


Jouluaatto on meillä mennyt aina lähes samantyyppisen kaavan mukaan ja menee sillä samalla kaavalla edelleen. Aamusta heräiltiin suht ajoissa ja lähdettiin ajelemaan joulunviettopaikalle. Jos paikkana oli mökki, sinne mentiin jo päivää pari ennen aattoa. Paikalla pyrittiin olemaan viimeistään puolenpäivän aikaan, jolloin joulurauhan julistus kuunneltiin. Julistuksen jälkeen äiti, kummitäti ja mamma lähtivät valmistamaan jouluruokia ja me lapset jäimme katselemaan lastenohjelmia televisiosta. Tärkeitä ohjelmia olivat muun muassa Joulupukki ja noitarumpu sekä Samusirkan joulutervehdys. 

Neljän-viiden välillä alettiin koristella joulupöytää ja jouluruokien valmistaminenkin alkoi olla loppusuoralla. Lapsena tuo jouluruokailu ei ollut samanlainen pääkohta kuin mitä se nykyään on. Sitä odotti vain pukkia ja lahjoja - toki ruokakin maistui. 

Viiden jälkeen syötiin - ja pitkään syötiinkin. Joulupöydästä löytyi kinkku, rosollia, perunoita, valkokastiketta, kraavilohta, rosollia, silliä, italiansalaattia, herneitä, punajuurisalaattia, lanttu-, porkkana- ja perunlaatikkoa sekä paljon muuta. Valinnan varaa on siis aina ollut. 

Syömisen jälkeen meitä lapsia alkoi jännittää entistä enemmän sillä tiesimme pukin tai tonttujen tulevan melko pian. 


Lahjoja tuli saatua melkoisesti lapsena - kaikenlaista ihanaa karvaöllykkää, pelejä ja muuta mukavaa. Leluja ei kuitenkaan koskaan tullut liikaa sillä muistan kyllä leikkineeni kaikilla, mitä sain - äiti kertoi samaa. Kai ne lelut ja pelit oli sitten vaan niin hyvin valittu, että tiedettiin niitten kiinnostavan vielä pitkään. 

Lapsen onnea!
Lahjojen jakamisen jälkeen me lapset saimme leikkiä rauhassa kunnes mentiin nukkumaan. Vähän isompana pääsin muiden mukaan hautausmaalle, jonne vietiin kynttilä kummitädin miehen haudalla ja isoisovanhempien jos ko. paikkakunnalla oltiin. Joulukirkko ei meidän jouluun ole koskaan kuulunut ja se kai johtunee siitä, ettei uskonnolla ole pahemmin ollut minkäänsorttista sijaa kenenkään sukulaisen elämässä - ainakaan siinä määrin, että oltaisiin kirkkoon menty. Ei kyllä olisi ollut aikaakaan - sen verran paljon kaikkea sisältyi jouluaattoon. 

Riisipuurot syötiin yleensä vasta joulupäiväaamuna ja joulusaunassa käytiin joko aatonaattona tai sitten joulupäivänä. Yksi pieni ihana muisto lapsuuen jouluista olivat iltamyöhän lenkit koiran kanssa. Koko tienoo oli hiljainen ja valkea - joka ikkunassa paloi valoja ja tunnelma oli seesteinen - se huokui rauhaa. Tätä lenkkeilyhetkeä rakastan edelleen - vaikka se on pientä, on se silti muotoutunut isoksi elementiksi minun jouluissani. 

Olisi kiva, että nekin, jotka eivät vielä omaa lapsuudenjouluaan tai nykyjoulujaan ole muistelleet, tarttuisivat haasteeseen ja tekisivät pienen (tai suuren kuten minä) postauksen aiheesta. Niitä on ihana lukea ja vertailla oman joulun kulkuun. 

3 kommenttia:

  1. Näitä on niin huikeaa lukea! Pääsee joulun tunnelmaan oikeen tosissaan :) Tarkasti muistat joulunne yksityiskohtia! Mulla meinas tuli yhtäkkiä mustia aukkoja, vaikka kuvittelin muistavani kaiken oleellisen ja epäoleellisenkin :D
    Ihania nuo perinteiset tontut ja kalenteri, jotka olet saanut omaan käyttöösi nyt! Perinne sitten joskus ehkä saa jatkua.

    VastaaPoista
  2. Ihana oli lukea myös sinun joulusta!!
    Oon samaa mieltä, että muiden lapsuuden jouluja on ihanaa lukea!! <3 Niin jouluinen fiilis niistä syntyy!! <3

    VastaaPoista
  3. Mulla on tuommoinen samanlainen joulukalenteri, löysin sen vähän aikaa sitten kirpparilta. Maksoin siitä 4e, mikä alkoi tuntua aika kalliilta kun myöhemmin hoksasin, että puuttuu pari numeroa ja niitä oli väritetty. Pitäisi jostain löytää siihen muutama uusi numero. Kun vaan tietäis mistä sellaisia löytäis.

    VastaaPoista

Ajattelitko jotain? Ole kiltti ja kirjoita se sanoiksi (: