Tämä kappale vetoaa äärettömään isänmaallisuuteeni ja Suomi-rakkauteeni. En koskaan vaihtaisi asumaan täältä pois, en vaikka on pimeää pitkä aika vuodesta. Se juuri on yksi niistä asioista, joita Suomessa rakastan: pimeys. Se on osa suomalaisuutta ja se tekee meistä sellaisia kuin me olemme: sisukkaita, suoria ja vaatimattomia mutta oman arvomme tuntevia.
Joka vuosi kun käyn laulamassa Yön kauneimmat joululaulut Mikaelin kirkossa, saa tämän kappaleen viimeinen säkeistö takuuvarmasti silmäni kyyneliin.
"Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen.
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo
sa siunaa se maa muistojen.
Sen vertaista toista en mistään ma saa
on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa.
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattelitko jotain? Ole kiltti ja kirjoita se sanoiksi (: